Aamupuurosta ja aamukahvista on jo kaksi tuntia, mutta tuntuu ettei päiväni lähde käyntiin. Istun työpöydän ääressä ja tuijotan läppärin näyttöä. Mielessäni risteilee tuhat aihetta, joista haluaisin kirjoittaa, mutten saa yhdestäkään ajatuksesta kiinni. Tuntuu, että tätä arkeni on koko ajan. Yhtä ajatuksien virtaa ja aikomista, mutta jokaisen tehtävän aloittaminen vaatii minulta valtavaa ponnistelua. Keitän teetä.

Poukkoilua tekemisestä toiseen

Eräänä iltapäivänä noin viikko sitten päätin pitkästä aikaa lakata kynnet. Sain lakattua peukalon ja etusormen, kunnes näin ruokapöydällä mukin ja päätin viedä sen tiskikoneeseen. Silloin muistin, että tällä viikolla tarvitsisin asiakkaan luona järjestämiskeikalla ruuvimeisseliä ja ehkä poraakin, joten kaivoin työkalulaatikon siivouskomeron ylähyllyltä ja laitoin akkuporakoneen samalla lataukseen.

"Kun nyt tässä on työkalut esillä, niin voisin vihdoin asentaa uuden kattovalaisimen", ajattelin. Olin jo viime talvena ostanut uuden valaisimen, mutta viikkoja myöhemmin huomasin, että kattopistokkeen sijaan valaisimessa olikin sokeripala! Sinänsä sokeripalallisen valaisimen asennus ei olisi hankalaa, mutta tässä tapauksessa valaisin vaatisi liitoskappaleen, jolla sen saa valaisinpistokkeeseen katossamme. Sellaisen hankinkin myöhemmin.

Hain uuden valaisimen ja tarvikkeet vaatehuoneen ylähyllyltä. Hain tikkaat ulkovarastosta, jotta yletän kattoon. Katsoin valaisimen ja pistokelisäkappaleen sinisiä, ruskeita ja vihreäraidallisia johtoja, jotka pitäisi liittää toisiinsa. Youtubesta löytyisi varmasti video, miten asennus onnistuu. Liitin johdot ja kokeilin valaisinta uuden polttimon kanssa kattoon. Valo ei syty. Aargh! Nousen tikkaille ja siirrän olohuoneen toimivan valaisimen tälle samalle paikalle, jotta näen toimiiko se. Toimii. Eli ainakin katosta tulee sähköä, mutta omat kytkentäni taitavat olla pielessä.

Tässä vaiheessa havahdun omaan säätämiseeni ja turhaudun. Olin lakkaamassa kynsiä! Kello on neljä iltapäivällä ja kohta lähtisin hakemaan lapsen päiväkodista. Kynsien lakkausta ei kannata enää aloittaa, koska en jaksa odottaa kuivumista. Olohuoneessa on levällään työkalut ja yksi keskeneräinen valaisimen asennus. Pakkaan työkalut ja valaisimen paikoilleen, olen taas lähtöpisteessä. Itkettää. Aikaa säätöön kului 1,5 tuntia, jonka olisin varmasti voinut käyttää muuhunkin.

Viikon päästä edelleen vain 2 kynsistäni on lakattu.

Epäilykset heräävät

Olen 37-vuotias ja olen vasta nyt tajunnut, että minulla on ehkä diagnosoimaton ADD. ADD on yksi ADHD:n ilmenemismuodoista. Siinä voi esiintyä tarkkaavuuden ongelmia ja oman toiminnanohjauksen vaikeutta. Kun ADHD mielletään ylivilkkaiden ongelmana, voi ADD:ssä korostua enemmänkin alivilkkaus ja kaiken toiminnan lykkääminen. Asiat jäävät aina viime tippaan, pitkäjänteistä suunnittelua vaativat tehtävät (kuten opinnäytetyö, tavoitteellinen kuntoilu, hiusten kasvatus, talon remontointi...) ovat haastavia ja toisaalta mieleiseen tekemiseen (kuten vaikka itselläni neulomiseen) voi uppoutua tuntikausiksi kadottaen ajankulun ja unohtaen syödä.

Keskittymisvaikeuksia ja tehtävässä pysymisen haasteita on ihan kaikilla. Jatkuvat keskeytykset ja esimerkiksi avokonttoriympäristö kuormittavat kenen tahansa aivoja, eikä kyseessä ole aina ADHD.

Itselläni keskittyminen tai toiminnan aloittaminen on usein vaikeaa siitäkin huolimatta, että olen luonut itselleni rauhallisen ympäristön, olen yksin kotona eikä häiritseviä keskeytyksiä ole. Omat ajatukseni keskeyttävät minut kuitenkin jatkuvasti ja tunnen olevani avokonttorissa, jossa on lisäksi kymmeniä tv-kanavia auki samaan aikaan. Lisäksi saatan jumittaa tehtävässä, ja tätäkin tekstiä kirjoittaessani harhaudun vähän väliä oikolukemaan sen alusta tähän asti. Sen sijaan, että tekisin sen lopuksi. 

Jokainen tunnistaa keskittymisen haasteet esimerkiksi avokonttorin hälinässä. Adhd-ihmisellä kyse on kuitenkin vakavammasta. - - adhd tuntuu siltä, että päässä olisi viisi telkkaria ja kolme radiota päällä samaan aikaan ja ne pitäisivät yllä jatkuvaa älämölöä. Tällainen tunne voi tulla, vaikka töitä tekisi kotona rauhallisesti yksin.

Yllä oleva lainaus on Ylen julkaisemasta artikkelista, jonka mieheni lähetti minulle (artikkeli 26.9.2021 Yle). 

Tunnistin itseni tekstistä niin vahvasti, että se toi kyyneleet silmiini. Opiskelin itse 10 vuotta Helsingin yliopistossa, mutta opinnot keskeytyivät 2016 burnoutin ja masennuksen takia. Nekin ovat yleisiä ADHD-diagnoosin saaneilla, kun oma mieli on sellainen kuin on. ADHD ei selitä uupumista, jonka syynä on useita sisäisiä ja ulkoisia tekijöitä, mutta se tuo jälkeenpäin moneen asiaan järkeä.

Olen muutamaa kurssia ja gradua vaille valmis kemian ja biologian opettaja. Opiskelin 2006-2016. Vuoden 2017 lopussa ryhdyin yrittäjäksi, koska koin sen olevan ainoa tie toteuttaa itseäni oman jaksamisen rajoissa. En ole sitä päätöstä katunut. 

Mutta nyt pohdin ensi kertaa moneen vuoteen, oliko ADD syynä epämääräisiin vaikeuksiini edetä opinnoissa ja yksi syy miksi ylikuormituin. Voisiko diagnoosista ja lääkkeistä olla apua siihen, että saisin vielä joskus maisterinpaperit käteen?

ADHD on supervoima

Mitä enemmän aiheesta luen ja mitä enemmän korkeakoulutettujen ADHD-diagnoosin saaneiden tarinoita luen, tulen yhä vakuuttuneemmaksi:  ADD on ollut minulla aina. Tulipa siitä virallista tai ei, ymmärrän paremmin itseäni ja osaan suhtautua armollisesti omaan säätämiseeni.

Olen selvinnyt koulussa ja lukiossa hyvin, koska opiskelu on ollut selkeästi ulkopuolelta strukturoitua. Kaikki on ollut aina helppoa ja minua on pidetty älykkäänä.

Olen myös aina rakastanut tehdä käsilläni ja nauttinut fyysisesti kuormittavasta työstä. Useita vuosia tein kesätöitä siivoojana uimarannalla ja hieman häpesin sitä, miten paljon nautin työstäni. Fyysinen työ auttoi pitämään ajatusten kaaoksen selkeänä. Muutenkin olen voinut mieleltäni hyvin silloin, kun elämääni on kuulunut vähintään 1-2 tuntia suhteellisen raskasta liikuntaa päivittäin. Opiskeluaikana liikuin keskellä päivää luentojen välissä, mutta vuosiin se ei enää ollut mahdollista. Jälkikäteen näen selvän yhteyden liikunnan määrän ja oman hyvinvoinnin välillä. 

Kuten usein kaikessa, näen tässäkin asiassa enemmän mahdollisuuksia kuin haittoja.

Millaisia hyötyjä minulla on ollut luovuudesta ja ideoita sinkoilevista aivoistani, tässä muutama:

• Huomaan asioita ja ratkaisuja, joita muut eivät näe. Kiinnitän luonnossa huomiota yksityiskohtiin ja asiakkaan luona järjestäessä saan heti selkeän idean, miten jokin kannattaa toteuttaa.
• Käsillä tekeminen tempaa minut helposti mukaansa. Olen käyttänyt erilaisiin kädentaitoihin tuhansia tunteja, joten väkisinkin olen kehittynyt taitavaksi monessa.
• Osaan helposti selittää saman asian monella eri tavalla. Tästä on ollut hyötyä biologian opettajana tai tanssinopettajan sijaisena. Olemme kaikki oppijoina erilaisia ja pystyn helposti luomaan mielessäni skenaarion, miten joku toinen voisi oppia paremmin! 
• Pystyn yrittäjänä hyödyntämään monenlaista osaamistani, eikä mikään jää ainakaan ideoiden puutteesta kiinni!

Entä sitten impulsiivisuus, joka usein liitetään ADHD:hen kuuluvaksi? Lopuksi vielä yksi esimerkki siitä...

Kuvan seinän purkamiseen tammikuussa 2021 ei mennyt minulta sorkkaraudan, kirveen ja parin muun työkalun kanssa varmasti puolta tuntia kauempaa. Siinä hetkessä se tuntui hyvältä idealta.

Hirsiseinän ottaminen esiin olohuoneen väliseinästä, ihan helppoa. Hirsiä ei ollutkaan koko seinän matkalla ja tämän rakentaminen uudelleen ja sähkövetojen uusiminen toivat monta työvaihetta lisää. :D Tarkoitushan oli saada talomme myyntikuntoon, ei aiheuttaa lisää työtä itselle...

Luo omat rutiinisi

Omassa arjessani olen oppinut luovimaan läpi monesta haasteesta, vaikka minulla todennäköinen AD(H)D onkin aina ollut. Olen opiskellut, pärjännyt töissä opettajana, perustanut oman yrityksen.

Minulle rutiinien luominen on ollut haastavaa ja nyt ymmärrän senkin liittyvän dopamiinia kaipaaviin aivoihini. Tekemällä rutiineista mukavia ja toistamalla niitä riittävästi, saan kuitenkin vaihtelunhaluni kuriin.

ADHD-oireiden ja niiden vaikutusten ymmärtäminen on ehdottomasti hyöty tässä ammattijärjestäjän työssä! Asiakasta auttaessani olen ongelmanratkaisijan roolissa, jossa voin hyödyntää ammatillista osaamistani, mutta myös omaa kokemustani arjessa ADD:n kanssa.

Koko diagnoosia aloin ensimmäisen kerran ajatella viime talvena, juuri ammattijärjestäjäksi opiskellessani. Aiheesta luennoi meille kokemusasiantuntijana ihana Päivi Tasala (linkki Päivin blogiin). 

Kodin järjestämisessä voin auttaa sinua, jos

• et tiedä mistä aloittaa
• aloitat, muttet saa mitään loppuun
• supersiivoat tunteja ja vaihdat huonekalujen paikkaa, mutta koti jää jälkeenpäin pahempaan sotkuun
• luopuminen tavaroista on vaikeaa, koska keksit jokaiselle monta uutta käyttötarkoitusta
• kotisi on täynnä "näistä voi joskus tehdä jotain"-materiaaleja
• haluat selkeyttä arkeesi siistimmän kodin kautta

Tämän tekstin julkaiseminen jännittää, mutta teen sen silti. Olen jo nyt saanut valtavasti vertaistukea ADHD-ryhmässä, ja haluan jakaa oman matkani tässä asiassa. 

Onko sinulla todettu ADHD tai tunnistitko itsesi tästä kirjoituksesta? Minulle saa aina laittaa viestiä sähköpostilla (sonja.saloriutta(ä)gmail.com) tai vaikka yhteydenottolomakkeella. :)

Kiitos, kun sain jakaa nämä ajatukset kanssasi. <3

Sonja

UUSIMMAT BLOGISSA

Ammattijärjestäjä Sonja Saloriutta