Koko omaisuus rinkassa?
Astun ulos linja-autosta Inarissa Karigasniementiellä, suuntana Muotkatunturin erämaa-alue. On kesäkuun alku vuonna 2018 ja olen pakannut rinkkaani kaiken sen, mitä tarvitsen vaeltaessani viikon yksin erämaassa.
En ole ensimmäistä kertaa pitkällä vaelluksella, mutta ensimmäistä kertaa olen yksin. Yksin lukemassa karttaa, yksin tekemässä päätöksiä suunnasta, yksin päättämässä leiripaikasta, kävelyvauhdista ja siitä, milloin on aika pitää tauko. Ja ennen kaikkea, yksin kantamassa kaiken tarvittavan rinkassani.
Yksinvaelluksella tarvitaan tietysti taitoja, joita olen harjoitellut vuosien aikana lukuisilla aiemmilla retkilläni kahden tai porukassa. Viikko itsekseen erämaa-alueella, missä ei todennäköisesti tule törmäämään muihin eikä puhelinverkkokaan kata koko aluetta, kuulostaa ehkä pelottavalta. Suunnittelu ja riskeihin varautuminen kuitenkin riittävät erätaitojen lisäksi. Viikko yksin omien ajatusten kanssa ja oman pienuuden kokeminen luonnon keskellä ovat jotain niin hienoa, että ne täytyy kokea itse.
Luonnossa liikkuminen ja varsinkin pidemmät vaellukset ovat vaikuttaneet omaan luontosuhteeseeni, mutta myös suhtautumiseeni tavaraan. Jos pärjään viikon erämaassa vain kantamani tavarat mukana, voisinko kaupunkiarjessakin pärjätä vähemmällä?
Jokaisen vaelluksen jälkeen kotiinpaluu on tuntunut luksukselta. Juoksevaa vettä, tuoretta ja raikasta ruokaa, puhtaita vaatteita. Paluu on tuntunut myös ahdistavalta, sillä jokaisen vaelluksen jälkeen kodin tavaramäärä on tuntunut järjettömältä.
Useimmiten kodista onkin jokaisen pitkän vaelluksen jälkeen karsiutunut vaatteita, astioita ja vähintäänkin vanhoja papereita, joita ei erämaassa ole ollut ikävä. Jos sen karsimisen on siis ehtinyt tehdä retken ollessa vielä tuoreessa muistissa. Muuten on usein käynyt niin, että arkeen ja tavaraan taas hitaasti tottuu.
Mistä viikon yksinvaelluksen varusteet sitten koostuvat? Mukana täytyy olla ainakin teltta, makuupussi ja -alusta, pari vaatekertaa (yöksi puhdas), ruuanlaittovälineet, vessapaperia, ruokaa sekä kartta ja kompassi. Kaikki täytyy mahtua rinkkaan, joka on jaksettava kantaa yksin.
Vaellus on kuin toimiva arki pienoiskoossa: jokaiselle tavaralle täytyy olla perusteltu syy olla mukana, muuten se on vain turhaa painolastia rinkassa.
Ne asiat, joista vaelluksella ei voi tinkiä, ovat tärkeitä jaksamisen ja selviytymisen kannalta: lämmin majoite suojaksi ja riittävän unen takaamiseksi, riittävästi ravitsevaa ruokaa suureen energiankulutukseen nähden, sopivasti vaatetta vuodenaikaan nähden. Yksinkertaisia asioita, joiden mukanaolo saa kaiken sujumaan ja mahdollistaa matkasta ja maisemista nauttimisen.
Mitä ovat arjen välttämättömät asiat sitten kotona? Mistä asioista on oikeasti iloa ja mitkä mahdollistavat nauttimisen arjen keskellä? Olosuhteet kotona ovat paljon helpommat kuin avotunturissa säiden armoilla, mutta silti tavaraa on kotona vähintään tuhatkertaisesti enemmän. Mitä sille voisi tehdä?
Luonto on opettanut minulle, miten pienistä asioista nautin - ilman suurta tavaramäärää ympärilläni. Kiipeämisen jälkeen avautuvasta maisemasta, kylmän veden virkistävästä voimasta tai yllättävästä kohtaamisesta pöllön kanssa.
Ylimääräinen tavara kodissa tuntuu vähän samalta, kuin rinkassa turhaan painava kolmas varapaita tai vaelluksella lukematta jäänyt kirja. Se on vain turhaa painoa.
Kirjoitus on ensimmäinen osa tavarasuhdettani käsittelevää kirjoitussarjaa.
Teksti ja valokuvat: Sonja Saloriutta